Blogi ei varsinaisesti ole ensimmäiseni, mutta luultavastikin ainoa lukemisen arvoinen.
Ja väsään tästä sellaisen, jota kelpaa suuremmankin yleisön tarkastella (lue: uskallan antaa luettavaksi).
Blogin nimen takana ei juuri ole sen suurempaa tarinaa. Satun pitämään vihreästä väristä kovinkin paljon, joten en jaksanut repiä oransseja kiehkuroitani sen enempää kuin pakko nimeä pohtiessani.
Kelpaa minulle niin eiköhän kelpaa myös harvoille tänne eksyneille lukijoille.
Minusta. Olen käyttänyt nimimerkkiä charan niin kauan kuin jaksan muistaa; heti kun keksin pikkutyttönä nettiropen salat ja sähköpostin kirjoittelun ylevyyden. Pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta yhtä lailla, ja nimimerkin takana onkin kirjoittamani tarinan hahmo Charan Do'Tuth. Tarina on järjetöntä fantasiamättöä ja haltiahylkiön maailmanpelastamista, mutta jotain siitä sentään jäi käteen.
Muutan mieltäni ja innostun nopeasti, tyylini vaihtuu tämän tästä. Esimerkkinä fetissini hiuksiin; lähiaikoina päätäni on koristanut musta, punainen, sininen ja oranssi sekä kaikenmoiset kombinaatiot näistä. On ollut rastaa, pitkää, sulka- ja helmikoristeita ja nykyään lyhyttä.
Vaatteita rakastan. Eihän niitä voi olla liikaa, sanoipa äitisi mitä tahansa. Eipä äidillä enää olekaan sanomista aikuisen tyttärensä asioihin, mitä nyt nähdessä napauttaa uudesta mekosta silloin tällöin.
Vihreä näkyy paljon pukeutumisessani. Muita perusvärejäni ovat musta, ruskea ja harmaa. Maanläheisiä värejä hyvinkin pitkälti. Punaista väriä en voi sietää. Sininen ei sovi minulle. Keltaista on harvaa sävyä jota kelpuuttaisin. Olen erittäin kriittinen ulkonäköni suhteen, mutten kuitenkaan ole ytimiäni myöten pinnallinen. Hyvältä haluan toki näyttää, kukapa meistä ei haluaisi. Kyllä sillä vuoren parroittuneella erakollakin asuu pieni prinsessa syvällä sisimmissään.
Yritän tehdä ekologisia ja eettisesti hyviä valintoja, mutten menetä yöuniani jos jokin pakko-saada-tuote ei ole sitä kaikkea.
Erityistä "muoti-idolia" minulla ei ole, ja kummeksun käsitettä muutenkin. Poimin kiinnostavia juttuja pukeutumiseeni kaduilta, netistä ja fiiliksistä.
Ja väsään tästä sellaisen, jota kelpaa suuremmankin yleisön tarkastella (lue: uskallan antaa luettavaksi).
Blogin nimen takana ei juuri ole sen suurempaa tarinaa. Satun pitämään vihreästä väristä kovinkin paljon, joten en jaksanut repiä oransseja kiehkuroitani sen enempää kuin pakko nimeä pohtiessani.
Kelpaa minulle niin eiköhän kelpaa myös harvoille tänne eksyneille lukijoille.
Minusta. Olen käyttänyt nimimerkkiä charan niin kauan kuin jaksan muistaa; heti kun keksin pikkutyttönä nettiropen salat ja sähköpostin kirjoittelun ylevyyden. Pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta yhtä lailla, ja nimimerkin takana onkin kirjoittamani tarinan hahmo Charan Do'Tuth. Tarina on järjetöntä fantasiamättöä ja haltiahylkiön maailmanpelastamista, mutta jotain siitä sentään jäi käteen.
Muutan mieltäni ja innostun nopeasti, tyylini vaihtuu tämän tästä. Esimerkkinä fetissini hiuksiin; lähiaikoina päätäni on koristanut musta, punainen, sininen ja oranssi sekä kaikenmoiset kombinaatiot näistä. On ollut rastaa, pitkää, sulka- ja helmikoristeita ja nykyään lyhyttä.
Vaatteita rakastan. Eihän niitä voi olla liikaa, sanoipa äitisi mitä tahansa. Eipä äidillä enää olekaan sanomista aikuisen tyttärensä asioihin, mitä nyt nähdessä napauttaa uudesta mekosta silloin tällöin.
Vihreä näkyy paljon pukeutumisessani. Muita perusvärejäni ovat musta, ruskea ja harmaa. Maanläheisiä värejä hyvinkin pitkälti. Punaista väriä en voi sietää. Sininen ei sovi minulle. Keltaista on harvaa sävyä jota kelpuuttaisin. Olen erittäin kriittinen ulkonäköni suhteen, mutten kuitenkaan ole ytimiäni myöten pinnallinen. Hyvältä haluan toki näyttää, kukapa meistä ei haluaisi. Kyllä sillä vuoren parroittuneella erakollakin asuu pieni prinsessa syvällä sisimmissään.
Yritän tehdä ekologisia ja eettisesti hyviä valintoja, mutten menetä yöuniani jos jokin pakko-saada-tuote ei ole sitä kaikkea.
Erityistä "muoti-idolia" minulla ei ole, ja kummeksun käsitettä muutenkin. Poimin kiinnostavia juttuja pukeutumiseeni kaduilta, netistä ja fiiliksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti