Luksusta

Olin sitten ulkona viikonloppuna. Meillä täällä Helsingissä oli perjantai-iltana komiat ilotulitukset.Olin vielä flunssassa, joka minua on raastanut viimeiset kolme päivää, mutta rakas ystäväni sai minut silti lähtemään katsastamaan (ruuhkaista) yöelämää, sillä hänen (erittäin rikas) ihastuksensa oli saapunut Turusta tänne. Esiliinana matkaan siis.

Päälläni oli tuo hurmaava Zaran mekko (120 e), mutta koska kuva on lavastettu, saappaat ovat eri. Tiedän toki, etten mikään malli ole, mutta pitihän sitä kaverin kanssa vähän testailla miten se uusi kamerakännykkä kuvia ottaa.
Jalkani ovat hassusti.

Ensimmäinen kertani Luxissa. En ollut ainakaan alipukeutunut, mutta ei se paikka ottanut omakseen.
Pidän oikein paljon elämästäni, vaikka aika lailla peruskauraa tämä on. En valita, en.
Suht mukavaa oli, enkä edes törmännyt äitiini ja kummitätiini jotka käyvät n. kerran vuodessa ulkona.
Taksia en tietenkään saanut, joten yödösällä öiseen seikkailuun vain.
Näinpä ainakin Hotel Kämpin, hah.

Meikit, ketjut ja vyöt.

Ilman meikkejä, ketjukaan ei niinkään, mutta lisänä laukkuni.
Yksinkertaisempikin huomaa kuvasta heti, ettei minulla taida olla kovaakaan laukkufetissiä.
Ja kyllä, tuossa ovat todella kaikki minun laukkuni. Niitä on neljä. Vasemmalta alkaen: vihreä pieni laukku, jota käytän illan riennoissa (Mango). Samaan tarkoitukseen käytän alesta löytämääni mustaa pikkulaukkua (Bianco). Sen ketju oli aivan liian pitkä, joten lyhensin sen käytännöllisempään pituuteen. Iso ruskea on arkikäytössä (Lindex). Iso, jännän vihreä on myös vähemmän käytössä toiminut arkinen kassi.

Vyöt: Musta on ehdoton lemppari. Hiukan se on jo kulunut käytössä. Äitin vaatekaapista omaan siirtynyt aikoinaan.
Keltaisen ostin vuonna saapas ja kukkaruukku pikku kojusta Helsingistä. Olin sen verran nuori, että säikähdin kun myyjätär ei puhunutkaan kuin englantia.
Ruskea alalaidassa on ihan perusvyö, jonka ostin viime talvena Strasbourgista.
Ihana kaupunki, kannattaa käydä.
Paremmat pizzat kuin täällä. ;)

So what if I read books?

Kirjoja. Ihanaa. Kirjahyllyni on pursuamaisillaan, mutta on niitä silti saatava lisää.
Ja kyllä, luen myös mangaa. Noiden lisäksi luen vielä Narutoa, mutta sitä en itselleni osta.
Sieltä löytyy myös muutama lehti, joita luen ja pari kannetaan kotiin asti.
Mangosta spontaanisti ostamani aurinkolasit (en muista hintaa) ovat ainoan julkisuuteen/muotiin liityvän kirjani
päällä.
Näet paremmin mitä kirjahyllyni sisältää, vaikka tässä on vain murto-osa, kun klikkaat kuvaa.

Vihreän alku

Blogi ei varsinaisesti ole ensimmäiseni, mutta luultavastikin ainoa lukemisen arvoinen.
Ja väsään tästä sellaisen, jota kelpaa suuremmankin yleisön tarkastella (lue: uskallan antaa luettavaksi).

Blogin nimen takana ei juuri ole sen suurempaa tarinaa. Satun pitämään vihreästä väristä kovinkin paljon, joten en jaksanut repiä oransseja kiehkuroitani sen enempää kuin pakko nimeä pohtiessani.
Kelpaa minulle niin eiköhän kelpaa myös harvoille tänne eksyneille lukijoille.

Minusta. Olen käyttänyt nimimerkkiä charan niin kauan kuin jaksan muistaa; heti kun keksin pikkutyttönä nettiropen salat ja sähköpostin kirjoittelun ylevyyden. Pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta yhtä lailla, ja nimimerkin takana onkin kirjoittamani tarinan hahmo Charan Do'Tuth. Tarina on järjetöntä fantasiamättöä ja haltiahylkiön maailmanpelastamista, mutta jotain siitä sentään jäi käteen.

Muutan mieltäni ja innostun nopeasti, tyylini vaihtuu tämän tästä. Esimerkkinä fetissini hiuksiin; lähiaikoina päätäni on koristanut musta, punainen, sininen ja oranssi sekä kaikenmoiset kombinaatiot näistä. On ollut rastaa, pitkää, sulka- ja helmikoristeita ja nykyään lyhyttä.

Vaatteita rakastan. Eihän niitä voi olla liikaa, sanoipa äitisi mitä tahansa. Eipä äidillä enää olekaan sanomista aikuisen tyttärensä asioihin, mitä nyt nähdessä napauttaa uudesta mekosta silloin tällöin.
Vihreä näkyy paljon pukeutumisessani. Muita perusvärejäni ovat musta, ruskea ja harmaa. Maanläheisiä värejä hyvinkin pitkälti. Punaista väriä en voi sietää. Sininen ei sovi minulle. Keltaista on harvaa sävyä jota kelpuuttaisin. Olen erittäin kriittinen ulkonäköni suhteen, mutten kuitenkaan ole ytimiäni myöten pinnallinen. Hyvältä haluan toki näyttää, kukapa meistä ei haluaisi. Kyllä sillä vuoren parroittuneella erakollakin asuu pieni prinsessa syvällä sisimmissään.
Yritän tehdä ekologisia ja eettisesti hyviä valintoja, mutten menetä yöuniani jos jokin pakko-saada-tuote ei ole sitä kaikkea.

Erityistä "muoti-idolia" minulla ei ole, ja kummeksun käsitettä muutenkin. Poimin kiinnostavia juttuja pukeutumiseeni kaduilta, netistä ja fiiliksistä.